Hannuksen talo poikkesi muista Martinkylän taloista siinä, että se oli kruununtila eli omistajana oli valtio. Ruotuväkijärjestelmän aikana 1600- ja 1700-luvuilla Hannus oli Uudenmaan jälkaväkirykmentin majurin komppanian furiirin (majoituksesta vastaava aliupseeri) puustelli eli virkatalo, jossa viranhaltija asui tai nautti siitä vuokraa. Majurin komppaniaan kuului ruotuja pääasiassa Espoon, Vihdin, Nurmijärven ja Lopen pitäjistä. Vuodesta 1770 eteenpäin furiirina toimivat peräkkäin Schulman-sukuiset isä ja kaksi poikaa: Gustaf, Gustaf Johan ja Emanuel.

Autonomian aikana valtio vuokrasi talon viljeltäväksi siviilihenkilölle ja itsenäistymisen jälkeen maat pääasiassa myytiin isompina tai pienempinä palstoina. Toisen maailmansodan jälkeen valtion omistuksessa vielä olleita alueita luovutettiin asutustiloina muun muassa siirtoväelle.

Hannuksen nykyinen päärakennus on 1800-luvulta ja se sijaitsee yhdessä Bondaksen rakennusten kanssa vanhalla kylän paikalla eli ns. kylätontilla. Hannuksen maat olivat isojaonjärjestelyn jälkeen kolmessa palstassa: Kookas kotipalsta, joka ulottui kylän itärajaa pitkin nykyisten paikannimien mukaan ilmoitettuna Eestinrinteeltä Suomenojan venesatamaan saakka; Rantaniityn palsta, jolle on 1990-luvulla rakennettu Iivisniemen koulu; sekä metsäpalsta, jonka alueelle mahtuu lähes koko Hannusjärvi ja isot alueet sen ympärillä järven luoteispuolta lukuunottamatta. Viimeksi mainitun palstan aluetta on myös se mäntymetsikkö, johon rakennetaan Iivisniemen metroasemaa.